Rajarikko-vuosi haastoi, innosti ja sytytti roihun jatkaa ammattinäyttelijänä!
Kati Häyrisen unelma näyttelemisestä ja esiintymisestä kävi toteen, kun hän opiskeli vuoden näyttelijäntyötä teatteri Rajarikossa.
Millainen oli Katin matka?
Harrastin lapsena sekä nuorena näyttelemistä Maarianvaaran Nuorisoteatterissa ja eräänä haaveenani oli näyttelijän ammatti, mutta jätin asian pelkästään ajatuksen tasolle. Kouluttauduin sittemmin terveydenhuoltoalalle ja pääsinkin työskentelemään 22 vuotta mielenkiintoisissa ja vaihtelevissa työtehtävissä suuren sairaalaorganisaation palveluksessa.
Vuoden 2020 alussa ajatus näyttelijän työstä muistui mieleeni aika yllättäen, koska en ollut vuosiin tietoisesti miettinyt asiaa.
Mitä nyt aina teatterissa haikailin mielessäni näyttämölle ja loppuaplodien aikana olisin antanut mitä vaan, jos olisi voinut vaihtaa paikkani katsomosta sinne kumartavien näyttelijöiden riviin. Että jossain se ajatus koko ajan oli ja kun se nyt oli noussut esille, ei paluuta entiseen enää ollut. Halusin jälleen päästä kokemaan sen upean yhdessä tekemisen tunteen muiden näyttelijöiden kanssa sekä päästä tuottamaan yleisölle hyvää oloa ja tunteita esitysten kautta sekä saamaan yleisöltä palautetta. Tämän lisäksi minulla oli vahva halu lähteä kehittämään itseäni näyttelijänä monipuolisesti ja ammattimaisesti, jopa mahdollisia tulevaisuuden työtehtäviä silmällä pitäen.
Olin aiemmin kuullut Joensuun Niittylahdessa olevasta koulutuksesta ja nopeasti netin kautta selvisi, että hakuaika oli meneillään. Ensin otin sähköpostilla yhteyttä koulutuksen vastuuopettajaan Janne Hyytiäiseen ja häneltä saamieni lisätietojen sekä hakemuksen tekoon rohkaisevan vastauksen innostamana lähetin hakemuksen. Voi niitä riemun tunteita, kun ensin tuli kutsu pääsykoehaastatteluun ja sittemmin ilmoitus koulutukseen hyväksymisestä!
Voin yhtään liioittelematta sanoa, että Rajarikko-vuosi on ollut minun elämäni paras vuosi!
Kati Häyrinen
Lukuvuoden aikana päästiin tekemään yhdessä muiden kurssilaisten kanssa todella monipuolisesti asioita.
Ollaan opittu valtava määrä asioita esiintymiseen ja omaan hyvinvointiin liittyen sekä vähintään yhtä paljon itsestämme siinä samalla. Näyttelemisen, improamisen, kuvausten, juontamisen, laulamisen, näytelmän kirjoittamisen, sanoittamisen ja monipuolisen liikkumisen lisäksi tiedämme aiempaa selkeämmin, minkälaisia asioita ylipäätään haluamme elämässämme tehdä. Osaamme myös pukea nämä asiat sanoiksi.
Kaikesta tästä kuuluu suuren suuri kiitos opettajallemme Jannelle! Lisäksi isot ja lämpimät kiitokset ansaitsevat myöskin laulun opettaja Eve Pietarinen, aikidon ja näyttämötaistelun saloihin meitä perehdyttänyt Esa “Eddie” Hirvonen, tanssin opettaja Kalle Pulkkinen, elokuvajaksolla toisena vastuuopettajana toiminut Esa Huusari sekä Marianne Tarva-Parviainen ja Mika Lehtonen, joiden liikuntatunneille pääsimme välillä osallistumaan. Ja se yhteys ja ystävyyssuhteet, jotka kurssin aikana syntyivät, tulevat kulkemaan mukana läpi elämän! Kaikkea tätä ei voi oikein edes sanoin kuvailla, tämä täytyy ja todellakin kannattaa kokea!
Hienoja muistoja on todella paljon.
Elokuvajakso Outokummussa oli todella hieno kokemus ja valmiiden elokuviemme näkeminen jakson lopussa oli upeaa! Ja kaikki ne työmahdollisuudet kouluvuoden aikana, joihin pääsimme mukaan, kiitos kaikille yhteistyökumppaneille niistä!
Eräs valtavan hieno asia oli liikunnan vahva palaaminen takaisin elämääni.
Janne-opettajan innostus urheilua kohtaan on jokseenkin tarttuvaa ja vuoden aikana omakin kuntoni kasvoi sellaiselta “koiran ulkoiluttajan tasolta” selkeästi paremmaksi. Tästä innostuneena hankin pitkästä aikaa kunnon hiihtovälineet ja lumien sulettua juoksuvermeet, joten kuntoilu jatkuu aktiivisesti myös koulun päätyttyä. Lisäksi liikunnalla on selkeästi yhteys myös näyttämöllä jaksamiseen, joten asia puoltaa vahvasti paikkaansa myös ammatillisessa mielessä. Välillä me vain nauroimme vedet silmissä jollekin sillä hetkellä hulvattomalle jutulle, näitäkin hetkiä tulee ikävä.
Ja kevätretki Kolin Paimentuvalle jää mieleen tosi kauniina ja hauskana muistona, kävimme koko ryhmä ihailemassa Kolin vaaramaisemia islanninhevosten selästä käsin. Ja ehkä kaikkein antoisin asia vuoden aikana on se, että olen kehittynyt todella paljon tietoisessa näyttelijän työssä ja samalla saanut tätä kautta paljon esiintymisvarmuutta lisää.
Näyttelijän työkalupakissa on minulla nyt huomattavasti enemmän työkaluja kuin ennen koulun aloittamista.
Vuoden aikana pääsin myös haastamaan itseäni useissa tilanteissa. Mutta milloinkaan haastaminen ei tuntunut ylivoimaiselta tai liian vaativalta, koska opetus oli jatkuvasti ammattimaisesti toteutettua. Haasteet liittyivät mm. roolihahmojen löytämiseen omasta itsestä, uskottavaan tapaan ilmaista asioita näyttämöllä tai kameran edessä sekä esim. aikidossa useidenkin liikkeiden toteuttamiseen. Mutta niin vain se oma varmuus ilmaista alkoi löytyä näyttämöllä ja aikidossa tein mm. voltin takaperin sekä useita muita erinäisiä temppuja, joista minulla ei ennen koulua ollut aavistustakaan, että pystyn sellaisia tekemään.
Hieman ennen koulun päättymistä varmistui, että pääsen aloittamaan tämän uuden ammatillisen polkuni ammattiteatterissa, eli Kuopion Rauhalahti teatterissa.
Olen tästä mahdollisuudesta todella onnellinen ja kiitollinen, koska tätä kautta pääsen tekemään ja samalla oppimaan rakastamaani työtä! Ilman Rajarikko-vuotta tämä uuden alku ei olisi ollut minulle tällaisenaan mahdollinen. Lisäksi luvassa on töitä myös kuvausten puolella, joten ala on viemässä minua mukanaan. Tulevaisuuteen on edellä mainittujen asioiden lisäksi hieman hahmoteltu omaa tuotantoa, joten suunnitelmia on vireillä paljon.
Huippuhetkinä voisin mainita kaikkien näytelmien esitykset, kun harjoittelu huipentui yhdessä tekemiseen lavalla ja yleisön kiitoksiin.
Kati Häyrinen
Vuosi Rajarikossa varmisti minulle sen, että haluan todellakin tehdä näyttelijän työtä jatkossa ja myös ansaita tällä työllä elantoni.
Kati Häyrinen
Tätä koulutusta ja sen aiheuttamia tunteita ei tosiaan voi kattavasti selittää vaan ne fiilikset täytyy itse kokea. Suosittelen todella lämpimästi tätä koulutusta kaikille, joita näyttelijän työ ja esiintyjän ammatti vähänkään kiehtovat ja samoin kaikille, jotka haluavat selvittää, voisivatko ne kiehtoa.
Ja ylipäätään, jos haluaa kokea niin hienon vuoden, ettei sellaista ole osannut ennalta kuvitellakaan, kannattaa hakea mukaan jo siksikin. Koulutus sopii hienosti monen ikäisille ja oman kokemukseni perusteella on todella hyvä asia, että kurssilla on eri-ikäisiä opiskelijoita.
Ratkaisevaa on mielestäni oppimiselle avoin asenne, uteliaisuus uusia asioita kohtaan ja motivaatio edetä kohti omia tavoitteitaan.
Minun matkani näyttelemisen maailmassa jatkuu, toivottavasti mahdollisimman moni teistä tämän lukeneista innostuu liittymään seuraan samalle matkalle!
Kati
