Onko mitään suomalaisempaa kuin pilkkiminen? Kansainväliset opiskelijat pääsivät testaamaan lajia
Onko tämä varmasti ihan turvallista? nuori nainen varmistaa ja kiljaisee astuessaan järven jäälle. Hän seisahtaa hetkeksi paikalleen ja sulkee silmänsä, hengittää syvään.
Riverian kansainvälisten opiskelijoiden pilkkiretkelle on lähtenyt mukaan parisenkymmentä opiskelijaa. He ovat kotoisin eri puolilta maailmaa; Nigeriasta, Ghanasta, Vietnamista, Myanmarista, Espanjasta ja Dubaista.
– En ole koskaan kävellyt jäätä pitkin, sanoo nigerialainen sosiaali- ja terveysalan opiskelija Miracle ”Mimi” Ofomah ja lähtee varovaisin askelin eteenpäin. Hän tarttuu vieruskaveriaan, vietnamista kotoisin olevaa Vu Maita kädestä.
– Tämä on niin jännittävää!
– Joko olette uineet avannossa? joku kysyy.
– Mitä, uitteko te tuolla? Ofomah huudahtaa osoittaen jäätä.
Menee hetki vakuuttaa opiskelijat siitä, että jäällä on aivan turvallista: sitä on vielä kairanmitan verran. Jään paksuus konkretisoituu ravintola- ja cateringalan opiskelijalle David Riveralle, kun hän tarttuu kairaan ja alkaa porata elämänsä ensimmäistä pilkkireikää.
– Tämä vain kovenee, mitä syvemmälle mennään, espanjalaisnuorukainen ihmettelee ja saa koulutusjohtajalta Jere Mutaselta lyhyen oppitunnin teräsjäästä.
Aplodit ja vihellykset kantavat kauas, kun Riveran kairankärki viimein loiskauttaa jäälle loskansekaista vettä.
Pilkkipäivä on järjestetty Riverian ja Joensuun kaupungin yhteistyönä ja on osa kansainvälisten opiskelijoiden kotouttamista. Toiminnalliset tapahtumat on todettu aiemmin tehokkaiksi oppimisen ja yhteisöllisyyden edistämisen keinoiksi.
– Haluamme tehdä ympäristöämme tutuksi opiskelijoille, jotta heidän kotoutumisensa sujuisi helpommin, kertoo Joensuun kaupungin strategiajohtaja Sami Laakkonen.
Sekä Riverian että kaupungin tavoitteena on saada opiskelijat jäämään Pohjois-Karjalaan. Siinä auttaa, mitä paremmin nämä osaavat esimerkiksi hyödyntää erilaisia palveluita.
– Me autamme päivittäiseen elämään liittyvissä asioissa, oleskeluluvissa ja perheen yhdistämisessä. Kun uudesta kaupungista tulee koti ja arki rullaa, myös työnteko sujuu, sanoo kotouttamispäällikkö Eija Asikainen.
Retken tärkein asia on eväät
Mutta sinne pilkille. Kukaan opiskelijoista ei ole aiemmin käynyt kalassa jäällä. Sen sijaan kesäkalastajia on joukossa monta. Menee hetki, että maailman eri kalalajeille löytyy kaikkien ymmärtämä nimi. Meriahven, silakka, dolfiini, karppi ja hauki vilahtelevat puheissa, ja niitä käännetään omalle kielelle Googlen avulla.
– Tälläkö siis kalastetaan? Vu Mai pyörittelee pilkkiä kädessään. Pienen opastuksen jälkeen hän on valmis kokeilemaan sitä.
Pian pilkkireppujen päällä istuu kymmenkunta opiskelijaa odottelemassa saalista. Samaan aikaan osa ottaa videoita ja kuvia muistoiksi päivästä. Osa uskaltautuu jäälle kävelylle.
Kodalla pilkkijöitä odottaa elintarvike-, ravintola- ja cateringalan lehtorin Jouni Alénin ja kokkiopiskelijoiden valmistama lohikeitto sekä nuotiomakkarat ja nokipannukahvit.
– Keittoon kala tuli valmiiksi paloiteltuna, Alén kertoo ja muistuttaa, että Suomen luonnossa lohi on uhanalainen laji, joka pitää vapauttaa luontoon.
Sellaisia ei kuitenkaan pilkkijöiden onkiin Kuhasalon rannoilla osu. Eikä juuri muutakaan. Mutta vaikka kalasaalis jää vaatimattomaksi, elämys on kaikille unohtumaton. Puheensorina hiljenee hetkeksi, kun opiskelijat eri puolilta maailmaa keskittyvät kastamaan ruisleipää kalakeiton kermaiseen liemeen. Kuhasalon rannalla satelee hiljakseen lunta.
