Maaseutu kehittyy kouluttamalla ja yrittämällä - Riveria
Tiedotteet

Maaseutu kehittyy kouluttamalla ja yrittämällä

Suomen suurin yhteiskunnallinen maaseututapahtuma Maaseutuparlamentti järjestettiin syyskuun lopulla Nurmeksessa. Kahden vuoden välein järjestettävä tapahtuma on suunnattu tulevaisuuden kehittämisestä ja kansallisesta maaseutupolitiikasta kiinnostuneille tahoille. Tapahtuma yhdistää ihmiset kylistä ja kaupungeista sekä yhdistyksistä, yrityksistä ja valtionhallinnosta.

Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä Riveria oli aktiivisesti mukana Maaseutuparlamentin järjestämisessä. Lieksan ravintola- ja cateringalan opiskelijat ja opettajat vastasivat ruokailusta Pielis Areenalla, minkä lisäksi lavasteita oli valmistettu etukäteen Nurmeksen puu- ja pintakäsittelyalalla. Nurmeksen liiketoiminta-alan opiskelijat pääsivät toteuttamaan rakenteiden teippaukset, minkä lisäksi he myivät tapahtumassa elintarvikealan valmistamia tuotteita, jotka menivätkin vieraille mainiosti kaupaksi. Opiskelijat pääsivät myös mukaan seuraamaan tapahtumaa.

Lieksan ravintola- ja cateringalan opiskelijat Sumaia (vas.) ja Louis (oik.) hoitivat ruokailua Pielis Areenalla yhdessä opettajansa Vesa Työppösen kanssa.

Kuntayhtymän johtaja, rehtori Esa Karvinen puolestaan osallistui Maaseutuparlamentissa paneelikeskusteluun nuorten yrittäjyydestä ja yrittäjyyden merkityksestä maaseudun elinvoimalle. Matti Röngän isännöimässä paneelissa olivat mukana myös Saimaa-ilmiö 2026 -hankkeen päällikkö, muusikko Sari Kaasinen, Hiil Oy:n yrittäjä Miikka Kotilainen sekä Idän kehräämön yrittäjä Anniina Nykänen.

– Maaseudulla on suhteessa enemmän yrittäjiä kuin kaupungeissa. Liikeyrityksistä 35 prosenttia ja kasvuyrityksistä 15–21 prosenttia sijaitsee maaseuduilla. Samaan aikaan alle 5 prosenttia tutkimus- ja kehittämismenoista ja -henkilöstöstä kohdistuu ja on maaseutukunnissa, minkä lisäksi väki vähenee, Ja kadulla ei kaiu laulu vaan rollaattorien kitinä, Rönkä valotti keskustelun taustaa.

– Mistä syntyy rohkeus yrittää uutta? hän kysyi.

Sekä Kotilaisen että Nykäsen yrittäjätarinan taustalta löytyi urakriisi. Kotilainen joutui yt-neuvotteluissa irtisanotuksi, ja Nykänen puolestaan erosi entisestä työstään luokanopettajana, koska ei ollut enää varma, mitä halusi työelämässä tehdä.

– Lopulta kyseessä olivat onnenpotkut, sillä yrittäjänä olen saanut toteuttaa itseäni omalla tavallani, totesi Kotilainen.

Myös Nykänen oli sitä mieltä, ettei enää vaihtaisi yrittäjyyttä päivätyöhön.

Maaseudun elinvoimaa käsittelevään paneelikeskusteluun osallistuivat Sari Kaasinen, Miikka Kotilainen, Anniina Nykänen ja Esa Karvinen. Keskustelua isännöi Matti Rönkä.

Me olemme tekijöitä

Esa Karvinen korosti omassa puheenvuorossaan koulutuksen merkitystä maakunnan yrittäjämyönteisyydessä. Ammatillisessa koulutuksessa kaikille perustutkinto-opiskelijoille kuuluu tietty määrä yrittäjyysopintoja, ja Riverian kautta syntyykin maakuntaan paljon yrittäjyyttä.

– Meillä on mahdollisuus kasvattaa nuoria rohkeuteen ja yrittäjyyteen. Nuoret eivät välttämättä vielä kouluun tullessaan tiedä, mitä haluavat, ja meidän pitää kannustaa heitä kokeilemaan. Nuorten täytyy antaa epäonnistua turvallisesti ja kokea myös onnistumisen tunteita, Karvinen totesi.

– Joku onkin sanonut, että meidän pitäisi luopua sanasta epäonnistuminen ja puhua mieluummin esionnistumisesta, Karvinen lisäsi.

Kotilainen näki turvallisen epä- tai esionnistumisen oman yrittäjyytensä kulmakivenä. Yrittäminen start up -yhtiö Hiilissä on vaatinut, että ensin mennään pylly edellä puuhun; yritetään, erehdytään ja sitten opitaan.

– Tässä luodaan täysin uusia menetelmiä ja tekemisen tapoja, jolloin on vain pakko kokeilla. Itse olen saanut kotona kokeilla jos jonkinlaisia asioita ja työkaluja, mikä on varmasti auttanut oman asenteen kehittymisessä. Jos koulussa tai lapsuudessa ei anneta mahdollisuutta kokeilla, mielikuvitus ja uskallus voivat rajoittua.

Sari Kaasinen on nähnyt omassa työssään, että moni haluaa palata maaseudulle vietettyään vuosikaudet kaupungissa. Hänen mukaansa maalla asumista olisi tuotava enemmän esiin valintana eikä niinkään vääjäämättömänä kohtalona. Vastuu on hänen mukaansa meillä itsellämme.

– Kyseessä on elämäntapa, josta ainakin itse olen ylpeä. Me emme täällä odottele, että joku tulee tekemään asiat puolestamme, vaan olemme itse tekijöitä.

Jaa somessa: