Alan vaihtaminen muistutti, että onni asuu yksinkertaisissa asioissa

Ruoantuoksu leijailee pitkin Riverian päätalon käytävää. Nenä tunnistaa ainakin porkkanan, perunan ja purjon. Seassa on myös jotakin lämpimän mausteista.

– Se on chiliä, kertoo keittiössä kattilankantta raottava Marjaana Sivonen. Hän hämmentää rauhallisesti kauhaa padassa, jossa tekeytyy juureskeitto.

– Kaikki kasvikset ja yrtit on kasvatettu itse Kukkolan tilalla Joensuussa, Sivonen toteaa.

Halusin palata perusasioiden äärelle ja oppia hyödyntämään omaa maata viljelyyn.

Aila Pelkonen

– Meillä on sadonkorjuujuhlat, naiset kertovat. Kaikki viisi opiskelevat Riveriassa tuotantopuutarhureiksi ja ovat kesällä kasvattaneet Kukkolan tilan sataneliöisellä palstallaan monenlaisia kasviksia, yrttejä ja kukkia. Nyt on tullut aika nauttia sadosta.

– Viime kesä oli sään puolesta hankala. Ensi alkuun mikään ei meinannut kasvaa, Aila Pelkonen sanoo ja saa muut nyökyttelemään.

– Ja nyt kun oli lämmin syksy ja sateet lopulta tulivat, niin kaikki oikein räjähti. Kosmoskukatkin lehahtivat kukkimaan, ja jättimangoldia oli joka puolella, hän iloitsee.

Koronavuodet saivat vaihtamaan alaa

Kaikki naiset ovat aikuisopiskelijoita ja alanvaihtajia. Entisestä elämästä löytyy lähihoitajan, opettajan ja ravintola-alan työtä, lypsykarjatilaa ja matkatoimistoa.

Lähihoitajana aiemmin työskennellyt Aila Pelkonen toteaa, että koronavuodet saivat katsomaan elämää uudelta kantilta.

– Se oli hoitotyössä järkyttävää aikaa. Halusin palata perusasioiden äärelle ja oppia hyödyntämään omaa maata viljelyyn.

Samaa sanoo niin ikään hoitotyötä aiemmin tehnyt Koivulehto-Korhonen.

– Työ kävi liian raskaaksi, ja halusin jotakin muuta. Sitten päätin tehdä rakkaasta harrastuksesta työn ja lähteä opiskelemaan puutarha-alaa.

Mikään elämässä ei ole tärkeää, paitsi puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeää.

Japanilainen sananlasku

Myös muiden elämässä on taustalla raskaitakin muutoksia, jotka ovat ohjanneet uudelle polulle. Puolison tapaturma pakotti Kati Härkösen luopumaan lehmistä ja miettimään kaiken uudelleen. Anna Maslova puolestaan toimi aiemmin Venäjällä matkaoppaana. Tulevaisuudennäkymät eivät ole pariin vuoteen näyttäneet kovin lupaavilta.

– Tulin sitten Suomeen opiskelemaan puutarhuriksi, hän hymyilee.

Haaveena onnellinen tulevaisuus

Tulevaisuudessa kaikki viisi haluaisivat myös työllistyä puutarha-alalle. Tämä voisi tapahtua joko oman yrityksen tai palkkatyön kautta. Pääasia, että työ olisi mielekästä.

– Tämä on jatkuva prosessi, kun miettii, mitä voisi esimerkiksi itse tuottaa siellä missä asuu ja elää, naiset pohtivat. – Monta ideaa on jo jouduttu hautaamaan, mutta onneksi jatkuvasti tulee uusia tilalle, kun omat taidot karttuvat.

– Onneksi opettajamme Tiina Hämäläinen antaa meidän kokeilla vapaasti ja tukee meitä kaikenlaisissa tempauksissa, kuten nyt vaikka tässä sadonkorjuujuhlassa, Pelkonen kehuu.

Yksi asia on kaikkien viiden mielestä varma. Nimittäin se, että puutarhurit ovat keskimääräistä onnellisempia.

– Meillä koulussa palataan aina siihen japanilaiseen sanontaan, jonka mukaan mikään elämässä ei ole tärkeää, paitsi puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeää. Puutarhassa möyhiminen saa muistamaan, että onni asuu yksinkertaisissa asioissa, Pelkonen summaa.

Ruoka on valmista, ja naiset kerääntyvät pöydän ääreen. He katselevat hetken aikaansaannoksiaan ennen kuin ryhtyvät syömään. Katseissa näkyy ylpeys ja ilo siitä, miten kaikki pöydän antimet on tehty itse alusta loppuun. Pian nauru ja puheensorina täyttävät toimistohuoneen, joka on muuttunut illan ajaksi syksyisten puutarhajuhlien pitopaikaksi.

Riverian puutarha-alan ammattitutkinnossa voi erikoistua tuotantopuutarhuriksi, puutarhuriksi tai floristiksi. Tutustu koulutuksiin täällä.